Siirry jakson sivulle

Jokaiselle oma tapa oppia

01.04.2016

Henkilökohtaiset oppimispolut luovat erilaisille ihmisille mahdollisuuden kasvaa täyteen mittaansa, arvioi professori Kristiina Kumpulainen.

”Koulujen tulee rikastaa jokaisen nuoren maailmankuvaa ja mahdollisuuksia. Siksi koulun täytyy tarjota erilaisista lähtökohdista nouseville nuorille potentiaalisia väyliä kasvaa täyteen mittaansa”, sanoo professori Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopistosta.

Yksilöllinen opetus edellyttää valmiiden opetussabluunoiden hylkäämistä. Nuorta tukevat parhaiten räätälöidyt oppimispolut, jotka rakennetaan nuorta itseään kuuntelemalla. Silloin koulu auttaa todennäköisimmin nuorta löytämään oman vahvuutensa. Tuolla löytöretkellä nuorta kuunteleva opettaja on tärkeä tukija.

Yksilölliset löytöretket ovat tarpeen siksi, että toisilla oppilailla voi olla suuria haasteita perusasioiden oppimisessa, kun toiset taas olisivat valmiita käsittelemään luokkatasoaan vaikeampia asioita. Suomessa on perinteisesti oltu parempia tukemaan vaikeuksissa olevia kuin lahjakkaimpia.

”On hienoa että annetaan tukea vaikeuksissa oleville. Mutta me emme ole Suomessa varmaankaan pystyneet tukemaan riittävästi lahjakkaimpien kasvamista.”

Digitaaliset välineet helpottavat räätälöintiä

Digitaaliset ratkaisut tukevat yksilöllisten polkujen rakentamisessa, jos ne räätälöidään oikealla tavalla. Digitaalisuus itsessään ei kuitenkaan ole automaatti tässäkään asiassa.

”Digitalisaatio voi jopa lisätä eriarvoisuutta, koska jotkut osaavat hyödyntää sitä ja haluavat oppia, jakaa sekä verkostoitua sen avulla, mutta toiset taas kasvavat tässäkin asiassa kovin erilaiseen suuntaan.”

Kumpulainen näkee, että digitaaliset oppimisympäristöt tukevat eri tahtiin etenevää oppimista perinteisiä työkaluja tehokkaammin. Niissä voidaan hyödyntää esimerkiksi pelillisiä ominaisuuksia, joiden avulla jokainen pelaaja etenee omaa tahtiaan seuraavalle tasolle vasta, kun on selvittänyt edellisen tason.

Kumpulainen nimittää tällaista ratkaisua osaamisperusteiseksi oppimisympäristöksi. Sen yksi hienous on siinä, että se tekee ikäkausisidonnaisen opetuksen joustavammaksi niin, että nopeimmin etenevät nuoret voivat edetä asioihin, jotka perinteisessä mallissa tulevat vasta ylemmillä luokilla.

Digitaaliset työkalut tukevat myös opettajaa joustavassa opettamisessa. Perinteisillä välineillä vastaavanlaisten yksilöllisten opetuspolkujen rakentaminen on ollut huomattavan paljon työläämpää.

Kumpulainen myös painottaa, että digitaaliset oppimateriaalit eivät poista tarvetta opettajan tukeen.

”Ohjaavien aikuisten tukea tarvitaan ehdottomasti. Digimaailma ei pysty tarjoamaan henkilökohtaista kohtaamista ja emotionaalista vahvistamista, jotka ovat tärkeitä nuorelle.”

Uudenlaisia oppimistapoja etsitään muun muassa valtakunnallisessa HundreED-hankkeessa, jonka pääsponsorina DNA toimii. Hankkeessa haastatellaan 100 kansainvälistä koulutusasiantuntijaa ja kerätään 100 koulua uudistavaa innovaatiota eri puolilta maailmaa. Hanke huipentuu sataan kokeiluun, joita toteutetaan suomalaisissa kouluissa.

Katso jakso 3: Tulevaisuuden oppiminen